Veristä siirappia

Herään vaihteeksi henkiin kertomaan poikkeuksellisen hyvästä äsken luetusta kirjasta. Naomi Novikin Kuninkaan lohikäärme tuli luettua melkoisella vauhdilla, kun ei todellakaan tehnyt mieli lopettaa lukemista oikein mihinkään kohtaan. Novik on kehitellyt vaihtoehtoisen historiallisen maailman, jossa Napoleonin aikoihin armeijoilla oli käytettävissään myös ilmavoimat - lohikäärmeet hoitajineen. En ole hirveästi perehtynyt tuohon aikakauteen ja sen faktoihin, mutta minun silmiini näytti, että historialliset faktat napsahtivat oikein kivasti kohdalleen tämän tarinan punoksessa.

Englantilaislaivan kapteeni Laurence saa ranskalaislaivan valtauksen yhteydessä haltuunsa lohikäärmeenmunan, joka kuoriutuu purjehtimisen aikana. Lohikäärmeenpoikanen Temeraire valitsee hoitajakseen ja kumppanikseen Laurencen, joka joutuu jättämään entisen elämänsä ja liittymään ilmavoimiin, mutta onneksi hän huomaa, ettei uusi elämä ole täysin epämiellyttävää. Temerairesta kehittyy hyvä ystävä, ja tätä kehitystä on mukava seurata kirjan aikana. Myös sivuhenkilöt ovat eläviä, minulle jäi erityisesti mieleen kapteeni Rankin ja hänen onneton lohikäärmeensä Levitas, ja pakko tunnustaa, että kyseinen sivujuonne pani itkemään. Lohikäärmeet eri lajeineen ja ominaisuuksineen tuntuivat hyvin uskottavilta ja todellakin toivon jatkoa tälle kirjalle. Sitä on tietääkseni luvassakin.

Olen tänäkin vuonna mukana Atorox-raadissa ja rupean aivan pian lukemaan novelleja, joista ison osan olinkin lukenut jo etukäteen. Yksi romaanikässäri on myös editoinnissa tällä hetkellä. Homma on hidasta ja kaikin puolin kiirettä pitää.