Veristä siirappia

Tässä sepustusta siitä, missä tuli käytyä. Spesifimpiä pohdintoja tulossa mahdollisimman pian.



Perjantai

FinnCon 2007 starttasi ihan liian aikaisella aamuherätyksellä, jolloin kaadoin kurkustani alas pari kahvikupillista ja zombioin sen jälkeen kirjoittajakollegani kyytiin matkatavaroineni. Olen yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka pystyvät viikonloppureissulle lähtiessään ottamaan mukaansa ison putkikassillisen tavaraa ja tuntevat silti koko ajan, että jotakin unohtui. Tavaramäärää tuli hiljaisesti kirottua varsinkin, kun laukku oli kannettava majoituspaikkaan ja sieltä pois. Käsivarteni eivät ole toipuneet vieläkään.

Käänsimme nokan kohti Jyväskylää, matkalla pysähdyimme kerran kahville. Pysähdyspaikka oli muistaakseni jossain Vuojakoskella tjsp. Mainitsemisen arvoinen se on herkullisen marjapiirakkansa lisäksi siksi, että kahvilan yhteydessä oli myös pieni kirpputori sekä käsitöitä. Ja tuolta kirpputorilta käsiini suorastaan hyppäsi Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja erittäin sopuisaan hintaan, joten tokihan sen ostin. Tämän kirjan olen pitkään halunnut lukea, sen verran olen siitä kuullut. Löytö tuntui melkeinpä hyvältä enteeltä koko viikonlopulle.

Erinäisten sattumusten ja sompailujen päätteeksi eksyimme Con-alueelle yliopiston kampukselle ja ihmettelimme sen karttaa. En muuten koko viikonlopun aikana päässyt selville sen syvimmästä logiikasta, koska rakennukset olivat aina eri suunnassa kuin minusta kartan mukaan olisi pitänyt olla. Ihan kuin se olisi ollut jotenkin vinossa. Tästä ei kyllä voine päätellä mitään, sillä kartanlukutaitoni on tuttavapiirissäni jo melko legendaarinen vitsi – pystyn eksymään kahden kadun päässä kotitalostani. Paikassa, jossa olen ollut ainakin viisikymmentä kertaa.

Osallistuimme kirjoittajatapaamiseen ja kuuntelimme paneelit On Writing: Borders between imagination and reality sekä Science fiction publishing scene panel. Ohjelma oli mielenkiintoista, mutta minulla on vähän ongelmia englannin kanssa. Luen sitä sen verran sujuvasti, että voin lukea enkunkielisen romaanin, mikäli sitä ei mitenkään voi saada suomeksi, mutta välttelen sitä parhaani mukaan. Kuunteleminen on vähän pahempaa. Parhaiten sujuu sellaisten puhujien kanssa, jotka eivät puhu englantia äidinkielenään. Varsinkin keskustelujen edetessä ja panelistien päästessä kunnolla vauhtiin huomasin tippuvani vähän väliä. Mieleeni jäi erityisesti pohdinnat siitä, millä tavalla netissä julkaiseminen vaikuttaa kirjallisuuteen, miten niiden joukosta voisi valikoida helmet jollakin järjellisellä tavalla. Aihe herätti sen verran pohdintoja, että illalla jatkoimme sitä majapaikassa ja palaan siihen myöhemmin tarkemmin.

Ilta kului syöden, kahvia juoden, kaupassa käyden, kunnes majoituimme Rentukkaan ja aloimme jutella päivän annista. Huoneessa oli aika kuuma, vaikka tuuletusikkuna oli ollut auki koko päivän. En kuitenkaan suunnitelmista huolimatta rikkonut sitä isompaa ikkunaa ilmanvaihdon parantamiseksi.

Lauantai

Aamulla satoi. Ystävällisen opastuksen avulla löysimme autolle paikan, katselimme taas vinksahtanutta karttaa ja kastuimme matkalla C-rakennukseen. Enhän minä ikinä muista ottaa sateenvarjoa mihinkään eikä yksi kunnolla suojaa kahta ihmistä.

Päivä alkoi kuuntelemalla paneelia aiheesta Kuka päättää mitä sinulle kustannetaan? Se oli hyvin mielenkiintoista ja palaan myös siihen myöhemmin.

Atorox- ja Nova-palkintojenjako oli toki aivan pakollinen tapahtuma, kun olin itse osallistunut Novaan ja lisäksi ollut Atorox-raadissa. Yksi Deathwriters-kirjoittaja sijoittui Novassa. Onnea Tuomakselle! Itse meinasin pudottaa silmäni, kun huomasin nimeni finalistien joukossa. Tämä oli kolmas kerta, kun osallistuin kilpailuun ja ensimmäinen kerta, kun pääsin niin pitkälle. Tavallaan olin yllättynyt, toisaalta taas en, sillä kyseinen novelli oli omasta mielestäni ihan näppärä kyhäelmä, josta pidin kovasti.

Atorox-palkinnon nappasi Anne Leinonen novellillaan Toisinkainen. Palkinto meni oikeaan osoitteeseen, vaikka itse olinkin sijoittanut ensimmäiselle sijalle hänen toisen novellinsa Koska he olivat liian pyhiä. Toisinkainen on silti hyvin hieno novelli, jota en unohda ihan äkkiä. Onnea myös Annelle!

Siirryimme kuuntelemaan, kuinka Pasi Jääskeläinen ja Anne Leinonen keskustelivat unien todellisuudesta ja tummista sävyistä kirjoittamisessa. Minua harmitti taas kerran, etten ole vieläkään ehtinyt lukea Lumikkoa. Kirjaa on kehuttu niin paljon, että halkean kohta, jos en pääse itse lukemaan sitä. Kiinnostava ja myös hauska keskustelu. Kirjoitan itse mielelläni jollain tapaa vinksahtaneita tekstejä ja luen niitä mielelläni. Näen myös ihan järkyttävän paljon unia, mutta suurin osa niistä on sellaisia, joita ei oikein voi hyödyntää kirjoittamisessa. Yhden lyhyen novellin olen tehnyt erään unen pohjalta, mutta oli vaikea saada siihen samaa klaustrofobista tunnelmaa kuin unessa. Editointipöydälle vain.

Ruokatauko ja eräs paheeni, berliininmunkit. Ihanan makeita öllötyksiä, joita en vain voi vastustaa, jos näen jossakin. Kiertelimme myös kirjapöytiä ja minä kuolasin varmaan litran selaillessani kaikenlaisia himottavia opuksia.

Atoroxin ja Novan tulevaisuutta pohdittiin Taas äänestitte väärin! numerossa. Sitä oli hyvin, hyvin kiinnostavaa kuunnella muun muassa siksi, että lienen yksi niistä henkilöistä, joiden takia koko keskustelu käytiin. Kaikkihan alkoi ehkä siitä, kun Deathwritersin raati äänesti atoroxissa. Novellien lukemisen jälkimainingeissa minä aloitin keskustelun, jonka voi lukea täältä. Tämänkin jutun ruotiminen vaatii sen verran tilaa ja jäsentelyä, että palaan siihen myöhemmin.

Suomalaisten sf-seurojen tulevaisuudesta keskusteltaessa omaan korvaani särähti ilkeästi kommentti siitä, että on tosi ihme, mikäli joku onnistuu olemaan tajuamatta spefi-seurojen olemassaoloa. Olin joskus aikaisemmin kommentoinut sitä, että nämä piirit ovat ulkopuoliselle lähes täysin näkymättömiä ja että ne löytää vain tuurilla, vaikka olisikin kiinnostunut. Itse löysin Suomen tieteiskirjoittajat ihan vahingossa, kun etsin googlella jotain kirjoituskilpailuja, ja sieltä lähtien koko verkosto alkoi vähitellen valottua minulle ja löysin myös minua kiinnostavia foorumeita. Tieteiskirjoittajiin liityin heti, kun löysin sen, olisin liittynyt vuosia aikaisemmin, jos joku vain olisi kertonut minulle, että sellainen on olemassa. En minä mikään tyhmä ole, vaikka tuntuikin siltä, että niitä, jotka eivät seuroja löydä, pidetään laput silmillä kulkevina idiootteina. Minusta näkyvyyttä kannattaisi pyrkiä parantamaan, kaltaisiani on varmaan enemmänkin. Miten, sitäkin aion vielä pohtia heti, kun ennätän.

Tämän numeron jälkeen alkoi jo vähän väsyttää ja kirjapöydät houkuttelivat. Kollegan suunnatessa seuraavaan saliin minä jäin tutkimaan, miten suuren osan myynnissä olevista Ajan pyörän numeroista omistan ja mitä en. Vilkuilin myös ohi kävelevää ihmisjoukkoa, jolloin äkkäsin täydellisen yllättäen vanhan ystäväni, joka kulki ohitseni puhelimeen puhuen. Jälleennäkeminen olisi useimpien sivustakatsojien mielestä luultavasti ollut aika siirappinen. Hyvä kun en pillahtanut itkuun. Aivan ihanaa. Kuljeskelimme jonkin aikaa ympäri ja tutustuin enemmän myös mangapöytiin. En ollut juuri kiinnittänyt AnimeConiin huomiota paitsi siten, että ihailin monia cosplay-pukuja. Mutta väkisin sitäkin tuli katsottua tarkemmin, kun alkoi liikkua siitä puolesta kiinnostuneen ihmisen seurassa. Joitakin FinnConiin osallistujia saattoi ärsyttää kissankorvatyttöjen maihinnousu, mutta itse nautin noiden asujen katselemisesta, vaikka olenkin aika allerginen tungokselle, joka käy helposti ahdistamaan. Anime ja manga kiinnostavat minua muutenkin hiukan, vaikka olenkin tutustunut todella vähän.

Con-bileet siirtyivät baariin. Me myös, kunhan olimme käväisseet hotellilla vähän vaihtamassa vaatteita ja auton. Ruokapöydässä käytiin kiinnostavaa keskustelua muun muassa Pasi Karppasen kanssa, minkä jälkeen suunnattiin 68:iin. En voinut olla ihmettelemättä, eikö monilla ihmisillä ollut kylmä puvuissaan, kun itse tärisin takin sisällä. Tapasin muutamia mukavia ihmisiä ja juttelin, mutta oli aavistuksen vaisua, liekö omasta väsymyksestä johtuvaa. Nukkumaan siis päästiinkin jo ennen kolmea.

Sunnuntai

Oli aika kamalaa herätä. Pakko oli silti nousta, sillä Deathwritersin oma paneeli alkoi yhdeltätoista. Minä en ollut puhumassa, mutta kuuntelin hyvin suurella mielenkiinnolla. Kauhun nykytilassa ei kieltämättä ole kehumista. Saamme Kingiä ja Koontzia, mutta missä se muu kauhu on? Niin, enimmäkseen netissä, suomalainen varsinkin. Näkyvyyttä kaivataan jälleen kerran.

Ja sitten omiin mietteisiin aiheesta. Ulkomailla kirjoitetaan käsittääkseni toisinaan hyvääkin uutta kauhua, mutta se täytyy sitten tilata ulkomailta, koska kenelläkään ei ole mitään aikomusta alkaa kääntää sitä suomeksi tai edes tilata enkunkielisiä pokkareita suomalaisiin kirjakauppoihin. Hyviä suomalaisia kauhunovelleja on olemassa, mutta julkaisukanava puuttuu. Spefilehtiin voi tarjota sellaisia novelleja, joissa on jokin yliluonnollinen elementti, mutta kuka julkaisee tarinoita sarjamurhaajista ja muusta? Ei juuri kukaan.

Onnistuneen paneelin jälkeen otettiin valokuvia ja jäin kuljeskelemaan eilen löytyneen ystäväni kanssa. Tutustuin ensimmäistä kertaa copic-kyniin, mikä oli kiinnostavaa, koska olin nähnyt paljon niillä tehtyjä töitä näkemättä ikinä vilaustakaan itse tekovälineestä. Hauskan näköisiä kapistuksia, melkein teki mieli hankkia itsekin, kun välillä piirtelen. Mutta onnistuin hillitsemään itseni. Toistaiseksi akryylit saavat riittää minulle, jos haluan tehdä värillisiä kuvia. Kun osaisi käyttää edes niitä.

Traditionaalinen fantasia vs. korkeakirjallinen fantasia oli hyvin mielenkiintoinen ja hauska väittely. Johon muuten palaan myöhemmin, taas kerran.

Ruokatauko. Toscakakkua ja pukujen kuvaamista.

Suomispefi maailmalle! oli myös hyvin kiinnostava numero, sillä olen myös itse miettinyt monta kertaa, miten sinne ulkomaisille markkinoille oikein pääsee. Ja – yllätys yllätys – en pureudu siihen enempää juuri nyt.

Vielä viimeinen hyökkäys kirjapöytien kimppuun ja nokka kohti kotia. Olo oli aika lailla nuutunut, kun avasin kämpän oven ja kumautin laukun lattialle. Mutta hauskaa oli. Ja toivottavasti ensi vuonna onnistun taas kikkailemaan itseni paikalle.


Muiden Con-kokemuksia löytyy usvan blogista, joka on muutenkin seuraamisen arvoinen. http://usvazine.vuodatus.net/ on osoite. Sieltä löytyy myös linkkejä muihin conia käsitteleviin blogeihin ja keskusteluihin.