Veristä siirappia

Perjantaiaamuna heräsin reilusti ennen kuin kello soi, liekö ollut jotakin matkakuumetta. Pakkailin loppuun ja surffailin hiukan netissä, kun koko viikonlopun pitäisi olla ilman tietokonetta - kova paikka kenelle tahansa dataajalle, joskin aikataulu oli sen verran täynnä, ettei konetta ennättänyt kovin paljon kaipailla.

Tampereella oltiin hyvissä ajoissa ja ennätimme käydä hotellilla ennen kuin suuntasimme ohjelman pariin, huolimatta siitä, että etsimme ensin hotellia hiukan väärästä osoitteesta eikä sisäänkäyntikään ollut oikealla kadulla. Inhoan pyöröovia, ne ovat pelottava keksintö ja saavat tuntemaan kuin olisin jossakin hamsterin juoksupyörässä. En kuitenkaan jäänyt jumiin kertaakaan viikonlopun aikana, hämmästyttävää kyllä.

Kuuntelimme kunniavieraiden M. John Harrisonin ja Farah Mendlesohnin keskustelua, joka koski erilaisia fantasian lajeja ja muuta kiintoisaa, yllättävän hyvin pysyi mukana englanninkielisessä, vaikka jotain jäikin aina välillä ymmärtämättä. Tämän jälkeen jaettiin Nova-kilpailun palkinnot. Minulta jäi tänä vuonna osallistumatta, mutta kollega oli paikalla pitämässä lippua korkealla, paljon onnea hänelle vielä kerran.

Ilta venähti pitkäksi mielenkiintoisessa seurassa ja lauantaiaamuna noustiin aikaisin, minun mittapuullani. Sen verran kiintoisa päivä oli kuitenkin luvassa, ettei juuri nukuttanutkaan, aamupalaa vain hotellilla ja menoksi. Ehdimme luoda alustavan silmäyksen kirjapöytiin ennen kuin alkoi Atorox-palkinnonjakotilaisuus. Sielläkin oli ilahduttavasti tuttuja nimiä ja naamoja korokkeelle nousemassa, minä en kuulunut siihen joukkoon, vaikka novellini olikin listalle äänestetty. En ollut pettynyt, sillä minulle listalle pääseminen oli jo ihan odottamaton ilo. Kovasti onnea mainitulle tutulle naamalle vielä.

Seurasimme montaa kiintoisaa paneelia ja tilaisuutta, Tähtifantasiapalkinto jaettiin - pitänee hankkia voittanut kirja jostakin luettavaksi. Lasten- ja nuortenkirjoja kirjoittavat kirjailijat keskustelivat scifistä ja fantasiasta, puut puhuivat metsien merkityksestä fantasiassa. Omakin inspiraatio alkoi jo vähitellen heräillä ja alkoi tuntua siltä, että voisi itsekin taas skarpata tällä saralla.

Ohjelman lomassa ennätin myös tavata ihmisiä. Netistä tuttujen ihmisten näkeminen oikeasti on aina jännittävää, mutta useimmiten myös oikein mukavaa, niin tälläkin kertaa. Nimimerkki sai taakseen kasvot ja äänen. Harmillista, että aikaa oli hyvin rajallisesti conin hullunmyllyn pyörityksessä.

Pienen kirjaostelun jälkeen lähdimme syömään ja sen jälkeen pikainen piipahdus hotellilla ennen iltarientoja. Melkoinen läjä suomalaisen spefifandomin väestä sulloutui samaan ravintolaan/baariin/mikälieolikaan ja ihmisiä siis riitti tavattavaksi. Minä ujoilin taas kerran suurimman osan ajasta, mutta kyllä sitä tuli joidenkin kanssa ihan keskusteltuakin mitä erilaisimmista aiheista. Nukkumaan päästiin jo ennen kolmea...

Sunnuntaina luotiin vielä katsaus afroamerikkalaiseen tieteiskirjallisuuteen sekä siihen, mitä Harry Potterin jälkeen voisi lukea. Kirjavinkkejä sateli ihan laittoman paljon ja raapustelin niitä ylös. Tämän jälkeen oli vielä kirjoittajille suunnattu tapaaminen, jossa oli kaikenlaista juttua aloittelevien ja miksei pidemmälle ehtineidenkin kirjoittajien vaikeuksista ja kaikesta mahdollisesta. Kiinnostava tilaisuus, jonka jälkeen suuntasimme kotia kohti. Olinkin siinä vaiheessa jo ihan täysin puhki ja jostakin oudosta syystä vasemman jalkani pohjaan sattui kovasti, vaikka en ollut tehnyt sillä mitään outoa.

Tämä päivä onkin sitten mennyt suurelta osin toipuessa elämyksestä, joskin siivosin myös tavallista reippaammin. On nimittäin tehtävä erinäisiä järjestelyjä uusien kirjojen sijoittamiseksi ja päätin aloittaa siivoamalla ihan yleisesti, joten nyt on piiskattu pari mattoa, imuroitu, pyyhitty lattia, pesty liesitaso... no, siihen se taisi jäädäkin. Koira tuli kotiin tänään.

Lisää con-aiheista juttua on tulossa vielä, kunhan saan mietteitä kasaan.