Veristä siirappia

Torstaina siis alkoi Annen järjestämä kirjoitusleiri, vai miksi sitä kutsuisi. Jonkinlainen työpaja, missä oli myös seminaaripäivä. Hyppäsin siis bussiin ja ajoin Ristiinaan, missä olinkin sitten ensimmäinen paikalle saapunut vieras. Pitkään ei muitakaan tarvinnut odotella.

Oli vähän liiankin jännittävää tavata kerralla sellainen määrä ihmisiä. Suuren osan nimistä tunnistin entuudestaan, parista ihmisestä olin nähnyt jopa naamankin joskus, mutta ihan uusiakin tuttavuuksia mahtui joukkoon. Ja minä olin tapani mukaan ihan liian ujo ja sitä vastaan oli vähän väsyttävää taistella koko ajan. Halusin kuitenkin jutella ihmisten kanssa enkä mennä nurkkaan piiloon, vaikka jälkimmäinen olisikin ollut helpompaa. Sen verran lujille moinen sosiaalisuus kuitenkin otti, että en varmaan halua muutamaan päivään erityisemmin nähdä ketään ihmistä tai edes puhua puhelimessa.

Leirin aikana ilmeni, että Anne on loistava kokki. Kovasti kehuja ja kiitoksia sinne suuntaan. Kirjoituskursseilla yleensä tunnutaan ruokailevan vähän väliä, ja ihan hyvä niin, sillä aivotyö kuluttaa energiaa ja ainakaan minä en saa tehtyä yhtään mitään, jos olen nälkäinen.

Perjantaina käytiin katsomassa Astuvansalmen kalliomaalauksia. Mukava vajaan kolmen kilometrin kävely suuntaansa ja perillä olikin hieno paikka. Laiturissa olevan laivan kannella olevia matkustajia oli huvittavaa seurailla.

Lauantaina paikalle saatiin uusia naamoja, osa ilmeisesti Mikkelin kirjoittajia, jotka tulivat kuuntelemaan Boris Hurttaa ja Irma Hirsjärveä. Ja kyllähän niitä kannattikin kuunnella. Hauskaa juttua Outsiderista ja hyödyllistä juttua henkilöhahmoista. Sain yhden inspiraationkin erääseen hahmoon, pitäisi vielä vain miettiä, miten käyttäisin häntä.

Varsinaisesti en saanut kirjoitettua kuin vajaan kaksi sivua yhden tarinan alkua, mutta se on nyt sentään aloitettu, mikä on huomattavasti enemmän kuin ennen leiriä. Sain myös hyödyllistä palautetta yhden novellin työstämiseen ja kovasti innostusta omaan tekemiseen.

Ehdottomasti lisää tämmöistä.