Viikonlopun matkustuksen jälkeen fiilikset voi kiteyttää yhteen lauseeseen, ja se on: Saatana kun sattuu.
En muista, että olisin ollut pitkään aikaan ihan näin kipeä. Ei mitenkään flunssaisesti, kunhan vain koskee suunnilleen jokaiseen paikkaan. Bussimatkat aiheuttavat minulle melkein aina helvetillisen päänsäryn ja hartiajumituksen, kiipeileminen ja marjanpoiminta pitivät huolen selän ja jalkojen jumituksesta, hammas on vihoitellut jo viikon ja lisäksi kynnenvieruksien pureskelu on taas pahentunut. Romuna olen, ihan yksinkertaisesti.
Eilen oli itse asiassa hääpäivä. Kuusi vuotta tarpomista enemmän tai vähemmän yhdessä, ei yhtään hassummin toistaiseksi. Teimme pienen retken Rapalan luolille, missä sain tehdä tuttavuutta miehen digikameran kanssa. Olen toivonut omaa, ja kokeilu vain vahvisti olettamustani, että kyllä minä haluan oppia kuvaamaan kaikenlaista kaunista ja rumaa. Tässä on muutamia ottamistani kuvista.
Vanha puu, oli minusta aika hienon näköinen.
Jyrkänne, jolta oli vähän huimaavaa katsoa alas, mutta kuvassa syvyysvaikutelma ei näy niin hyvin. Hieno paikka.
Tikkaat, joita pitkin pääsi laskeutumaan kallionhalkeamaan, josta tuo kuva onkin otettu. Noita oli vähän häijyä laskeutua.
Illalla yritin sitten pelastaa mansikkamaalta sen, mikä oli pelastettavissa. Sato on ollut tänä vuonna todella huono ja marjat ovat pilaantuneet ennen kuin ovat edes kypsyneet. Sain kokoon vain ämpärin pohjallisen mansikoita, jotka olivat ihan säälittävän pieniä.
Olin ajatellut lueskella puutarhakeinussa, mutta enhän minä ehtinyt. Paljon puhutusta maalaisrauhasta ei näkynyt jälkeäkään, kun piti tehdä sitä ja tätä. Se kävikin sen verran rankaksi, että tulin kotiin jo aikaisin tänään.
Bussimatka takaisin kolminkertaisti päänsäryn ja hoipertelin kotiin puolitajuttomana. Keitin kumminkin surkeista mansikoistani hilloa ja sain jopa yhden purkin täyteen. Purkkiin mahtumattoman hillon söin lettujen kanssa. Ei yhtään hullumpaa, kieltämättä. Harmi, ettei hilloa voinut tehdä enempää, mutta ehkä sitä on vielä tehtävä jostakin muusta marjasta tai vaikka raparperista. Eräs ystäväni oli kerran tehnyt hyvää raparperihilloa, joten kyllä sen pitäisi olla mahdollista.
Unet olivat koko viikonlopun psykoottisia - olin muun muassa hai, mikä oli aika harvinaista jopa minun uniltani. Uin myös uimahallissa, jossa allas oli ihan jäässä, ja sinne pohjaan oli jotenkin haudattu planeettoja - tätä logiikkaa ei parane tutkiskella kovin tarkasti, mutta minä kuitenkin koko ajan pelkäsin, että imeydyn yhteen kierteeseen kuin mihinkin mustaan aukkoon. Öiden aikana kerkesin myös muun muassa harrastaa ratapyöräilyä ja tappaa alligaattorin.
Minun pitäisi lopettaa kynnenvierustojen pureskelu, mutta on ollut liikaa kaikenlaista aktiviteettia ja stressaa, ja se aina pahentaa tilannetta. Kohta minulla on varmaan joka sormenpäässä laastari, kun vuotavat verta näppikselle eikä se ole kivaa. Yritän koko ajan vieroittautua tästä neuroosista, mutta heti kun hellitän hetkeksi, yllätän itseni sormet suusta. Pitäisiköhän alkaa käyttää hansikkaita.
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
okay
annoyed
drained
