Veristä siirappia

Pari vuotta sitten kirjoittamani novelli Kivien koulu on nyt julkaistu Usvan numerossa 3/2008, joka on fantasianumero. Lehden voi ladata luettavaksi täältä.

En oikein osaa sanoa nyt mitään, olen vain iloinen siitä, että novelli löysi kodin. Suuret kiitokset Annelle.

Perjantaiaamuna heräsin reilusti ennen kuin kello soi, liekö ollut jotakin matkakuumetta. Pakkailin loppuun ja surffailin hiukan netissä, kun koko viikonlopun pitäisi olla ilman tietokonetta - kova paikka kenelle tahansa dataajalle, joskin aikataulu oli sen verran täynnä, ettei konetta ennättänyt kovin paljon kaipailla.

Tampereella oltiin hyvissä ajoissa ja ennätimme käydä hotellilla ennen kuin suuntasimme ohjelman pariin, huolimatta siitä, että etsimme ensin hotellia hiukan väärästä osoitteesta eikä sisäänkäyntikään ollut oikealla kadulla. Inhoan pyöröovia, ne ovat pelottava keksintö ja saavat tuntemaan kuin olisin jossakin hamsterin juoksupyörässä. En kuitenkaan jäänyt jumiin kertaakaan viikonlopun aikana, hämmästyttävää kyllä.

Kuuntelimme kunniavieraiden M. John Harrisonin ja Farah Mendlesohnin keskustelua, joka koski erilaisia fantasian lajeja ja muuta kiintoisaa, yllättävän hyvin pysyi mukana englanninkielisessä, vaikka jotain jäikin aina välillä ymmärtämättä. Tämän jälkeen jaettiin Nova-kilpailun palkinnot. Minulta jäi tänä vuonna osallistumatta, mutta kollega oli paikalla pitämässä lippua korkealla, paljon onnea hänelle vielä kerran.

Ilta venähti pitkäksi mielenkiintoisessa seurassa ja lauantaiaamuna noustiin aikaisin, minun mittapuullani. Sen verran kiintoisa päivä oli kuitenkin luvassa, ettei juuri nukuttanutkaan, aamupalaa vain hotellilla ja menoksi. Ehdimme luoda alustavan silmäyksen kirjapöytiin ennen kuin alkoi Atorox-palkinnonjakotilaisuus. Sielläkin oli ilahduttavasti tuttuja nimiä ja naamoja korokkeelle nousemassa, minä en kuulunut siihen joukkoon, vaikka novellini olikin listalle äänestetty. En ollut pettynyt, sillä minulle listalle pääseminen oli jo ihan odottamaton ilo. Kovasti onnea mainitulle tutulle naamalle vielä.

Seurasimme montaa kiintoisaa paneelia ja tilaisuutta, Tähtifantasiapalkinto jaettiin - pitänee hankkia voittanut kirja jostakin luettavaksi. Lasten- ja nuortenkirjoja kirjoittavat kirjailijat keskustelivat scifistä ja fantasiasta, puut puhuivat metsien merkityksestä fantasiassa. Omakin inspiraatio alkoi jo vähitellen heräillä ja alkoi tuntua siltä, että voisi itsekin taas skarpata tällä saralla.

Ohjelman lomassa ennätin myös tavata ihmisiä. Netistä tuttujen ihmisten näkeminen oikeasti on aina jännittävää, mutta useimmiten myös oikein mukavaa, niin tälläkin kertaa. Nimimerkki sai taakseen kasvot ja äänen. Harmillista, että aikaa oli hyvin rajallisesti conin hullunmyllyn pyörityksessä.

Pienen kirjaostelun jälkeen lähdimme syömään ja sen jälkeen pikainen piipahdus hotellilla ennen iltarientoja. Melkoinen läjä suomalaisen spefifandomin väestä sulloutui samaan ravintolaan/baariin/mikälieolikaan ja ihmisiä siis riitti tavattavaksi. Minä ujoilin taas kerran suurimman osan ajasta, mutta kyllä sitä tuli joidenkin kanssa ihan keskusteltuakin mitä erilaisimmista aiheista. Nukkumaan päästiin jo ennen kolmea...

Sunnuntaina luotiin vielä katsaus afroamerikkalaiseen tieteiskirjallisuuteen sekä siihen, mitä Harry Potterin jälkeen voisi lukea. Kirjavinkkejä sateli ihan laittoman paljon ja raapustelin niitä ylös. Tämän jälkeen oli vielä kirjoittajille suunnattu tapaaminen, jossa oli kaikenlaista juttua aloittelevien ja miksei pidemmälle ehtineidenkin kirjoittajien vaikeuksista ja kaikesta mahdollisesta. Kiinnostava tilaisuus, jonka jälkeen suuntasimme kotia kohti. Olinkin siinä vaiheessa jo ihan täysin puhki ja jostakin oudosta syystä vasemman jalkani pohjaan sattui kovasti, vaikka en ollut tehnyt sillä mitään outoa.

Tämä päivä onkin sitten mennyt suurelta osin toipuessa elämyksestä, joskin siivosin myös tavallista reippaammin. On nimittäin tehtävä erinäisiä järjestelyjä uusien kirjojen sijoittamiseksi ja päätin aloittaa siivoamalla ihan yleisesti, joten nyt on piiskattu pari mattoa, imuroitu, pyyhitty lattia, pesty liesitaso... no, siihen se taisi jäädäkin. Koira tuli kotiin tänään.

Lisää con-aiheista juttua on tulossa vielä, kunhan saan mietteitä kasaan.

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. Ennen ensimmäisen kirjoituskurssini käymistä tein kaiken yksin enkä edes ajatellut, että asia voisi olla toisinkin. Menin tietokoneelle ja kirjoitin, ja siinä oli kaikki. En liioin antanut tekstejä oikein kenellekään luettavaksi, vanhemmille jotain valmiita joskus. Keskeneräisestä en puhunut ikinä kenenkään kanssa.

Kurssi avasi silmiä useammallakin tavalla. Oivalsin, että jotain muutakin voi kirjoittaa kuin romaaneja, ja samalla aloin myös etsiä netistä ahkerammin kirjoittajafoorumeita. Kurssilla oli tietysti muut kirjoittajat sekä opettajan tuki. Työskentely ei ollut enää niin yksinäistä. Jokainen toki kirjoitti omat tekstinsä, mutta asiasta saattoi puhua muiden kanssa ja se oli monella tavalla todella avartavaa ja innostavaa.

Kurssin lisäksi toiseksi käännekohdaksi kirjoittamisen saralla nousee se, kun löysin Deathwriters-foorumin. Siellä sain tekstistäni ensimmäisen kunnon murskakritiikin, joka avasi silmät oikein kunnolla levälleen ja sai yrittämään enemmän, yrittämään paremmin. Foorumin porukka oli mukavaa, rentoa, suorapuheista ja kunnianhimoista. Tunsin jotakin omituista - tunsin kuuluvani joukkoon. Palautteet ja kirjoittamiskeskustelut auttoivat nostamaan rimaa ja sittenkin välillä ylittämään sen. Kehityin.

Nyt DW sulkee fooruminsa, ja vaikka yhteydet moniin käyttäjiin eivät toivottavasti katkeakaan kokonaan, tämä on taas piste, jossa asioita on ajateltava uudelleen. DW:n myötä olen kirjoittanut viime aikoina aika lailla kauhutekstejä ja jättänyt muuta vähemmälle huomiolle, olen kirjoittanut aika lailla novelleja enkä pitempää proosaa.

Pääsiäisenä katsoin Taru Sormusten herrasta -leffatrilogian, ja aikamoinen maraton se olikin. Sitä tuijotellessani koin myös jonkinlaisen valaistumisen. Lumouduin taas kerran Tolkienin tarinasta täysin, upposin siihen. Tajusin, että haluan kirjoittaa taas pitkää fantasiaa. Haluan ihan hirveästi. Aloin jälleen kerran pyöritellä mielessäni luonnosmaisena kummittelevaa maailmanraakiletta, josta tarkoitukseni on ollut kirjoittaa romaani "joskus". Mutta leffoja katsoessani tajusin, että en halua venyttää aloittamista kovin pitkään. Haluan käydä töihin suhteellisen nopeasti, sanoisin että tämän vuoden aikana vielä.

Ensin hoidan loppuun tuon kirjoituskurssin ja otan siitä irti kaiken, minkä saan ja yritän viisastua niin paljon kuin mahdollista. Sen jälkeen tyhjennän pöytää jonkin verran editoimalla yhden lyhyemmistä kässäreistäni kuntoon ja sitten paiskaan sen kustantamokierrokselle. Tässä samalla voin tehdä suunnitelmia ja muistiinpanoja tuota uutta isoa romaaniprojektia varten. Ja toiveeni on, että saatuani kässärin matkaan voin alkaa paukuttaa tuota toista.

Olen ehkä unohtunut vähän liian pitkäksi aikaa DW:lle ja sen projekteihin sekä kuvioihin. Olen siirtänyt omia päähänpistoksiani aina vain eteenpäin ja päättänyt aloittaa ne joskus.

Nyt kuitenkin muistan taas, että lopulta, kun kirjoittaja alkaa kirjoittaa, olemme kuitenkin yksin. Kukaan ei kirjoita puolestamme, vaikka muiden kirjoittajien kanssa voikin ja on hyvä vaihtaa ajatuksia.

Tästä lähden talsimaan reittiäni toivon mukaan taas vähän viisastuneena.

Tämän vuoden Atorox-lista on nyt kasattu ja se löytyy esimerkiksi Usvan blogista. Lista paljasti minulle jättiyllätyksen - oman nimeni. Karuselli on äänestetty mukaan! Olen vielä lievässä shokissa tästä käänteestä, ja erittäin iloinen.

Ne listalla olevat novellit, jotka olen lukenut, ovat olleet sellaisia, joista olen pitänyt todella paljon. Mukana oli myös kaikki ne, joita itse sinne olin äänestänyt, mikä oli kiva yllätys. On hienoa nähdä oma novelli noiden joukossa.

Kirjoittaminen on takunnut viime aikoina erittäin pahasti. Toissapäivänä ja eilen punnersin kaksi kurssitehtävää valmiiksi hiuksia repien ja vähän väliä huokaillen, ne eivät tahtoneet syntyä sitten millään, vaan vastustivat joka ikisen kirjaimen kirjoittamista. Sain ne kuitenkin tehtyä, ja melkein ajoissa. Toisesta tuli ihan hyvä, toisesta ei, mutta siitä on varmaan mahdollista muokata ihan hyvä, kunhan ennätän. Piti vähän oikoa, että sai tehtävän palautettua. Fiksu ihminen olisi tietysti aloittanut kirjoittamisen aikaisemmin. Mutta kun se kirjoittaminen oli takunnut ja silloin ei vain saa aloitettua yhtään mitään.

Sen huomaaminen, että lopulta kuitenkin sain tarinat kirjoitettua tuskaisuudesta huolimatta, oli rohkaisevaa. Huokasin helpotuksesta, vaikka seuraava deadline onkin jo muutaman päivän kuluttua ja tänään pitää siis jatkaa erään pitkään kesken olleen tarinan kirjoittamista. Tekeminen ei lopu millään, ja keskeneräisten tarinoiden kansioni pursuilee aivan järkyttävällä tavalla. Tässä ei auta muu kuin vain ottaa sieltä yksi työstettäväksi ja tehdä sitä niin kauan, että se valmistuu.

Tarinan saaminen valmiiksi on aina tyydyttävää, silloinkin, kun jälki ei oikein miellytä. Silloin on kuitenkin saanut jotakin valmiiksi. Ja jälkeä voi aina paikkailla editoimalla, kunhan tekstiä on haudutellut vähän aikaa, jotta keksii mitä sille pitää tehdä. Viimeisen pisteen näppäilyn jälkeen voi siirtyä eteenpäin, tehdä jotakin ihan muuta, päästää irti. Siitä saa energiaa.

Toivottavasti energiat alkaa nyt kääntyä vaihteeksi positiivisiksi kirjoittamisen kanssa. Listalle pääseminenkin antaa vähän uskoa omaan tekemiseen.

Usvan numero 3/2007 on ilmestynyt. Ja minun novellini Karuselli on mukana. Kolmas lehtijulkaisu on nyt sitten tosiasia. Tuuletusta.

Lehteä pääset lukemaan osoitteesta http://www.usvazine.net

On vähän sekava olo, taidan mennä lukemaan kyseisen lehden itsekin loppuun.

Pitihän minunkin. Ryöstin tämän Marikilta.





No jaa, olen aina tiennyt, että minulla on samanlainen tukkapehko kuin Harry Potterilla. Nyt se on sitten kai todistettu. Hah. Niin ja näytän sitten enemmän miespuoliselta. Ei kovin suuri yllätys sekään. Kymmenestä julkkiksesta, joita systeemi minulle tarjosi, vain yksi oli nainen. Mutta se olikin sitten Marilyn Monroe. :D

Kirjoittajan kannalta FinnConissa oli monia erittäin ajatuksia herättäviä ohjelmanumeroita, joihin olen aikaisemmin yleissepustuksessa viitannut. En referoi noita ohjelmanumeroita, vaan esitän ajatuksia, jotka versoivat niistä. En erittele sen kummemmin, mikä miete lähti mistäkin jutusta, vaan pohdin nyt ihan sitä sun tätä. Kilpailuista, kustantamisesta koti- ja ulkomailla, netin mahdollisuuksista. Kaikki on nyt sekoittunut ja limittynyt päässäni semmoiseksi mössöksi, etten enää pystyisi varmaan tunnistamaankaan, mistä mikäkin ajatus lähti. Mutta asiaan...

( Pohdintaa )

Tässä sepustusta siitä, missä tuli käytyä. Spesifimpiä pohdintoja tulossa mahdollisimman pian.

( Perjantaista sunnuntaihin )


Muiden Con-kokemuksia löytyy usvan blogista, joka on muutenkin seuraamisen arvoinen. http://usvazine.vuodatus.net/ on osoite. Sieltä löytyy myös linkkejä muihin conia käsitteleviin blogeihin ja keskusteluihin.

Tämän journalin nimi ei syntynyt hetken mielijohteesta, vaan ihan harkitusti. Siinä yhdistyvät kaksi asiaa, joista pidän, nimittäin kauhu ja romantiikka. Alaotsikko kertoo kaiken tarpeellisen. Aion puhua kirjoista ja kirjoittamisesta - ja kaikesta, mikä sattuu päähäni pälkähtämään.

Käyttäjätunnus puolestaan on yhdistelmä Piiaa ja Aksua, niitä nimiä, joita minusta yleisimmin käytetään. Ja vaikka ensimmäinen niistä on virallinen, pidän enemmän jälkimmäisestä. Ikävä kyllä se tunnus oli jo varattu.

Suosikit: Kirjoittaminen, lukeminen, foorumit, iltalenkit, kahvi, musta-violetti, scifi/fantasia/kauhu/western- ja historialliset leffat

Inhokit: Kiire, märät sukat, helle, loska, tungos, pinkki, tosi-tv

Kuka lienetkin, toivottavasti sinulla on kivaa, jos eksyt lukemaan tätä journalia.

Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan. En mairitellakseni jumalia, en mairitellakseni kuninkaita, en pelosta enkä tulevaisuuden toivosta.
- Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen